Seinäjokelainen Juurella-ravintola hurmaa sesongin mukaisella lähiruuallaan ja eteläpohjalaisella vieraanvaraisuudellaan. Ravintolan yrittäjien Miia Keski-Nikkolan ja Jani Unkerin tavoitteena on luoda vieraille ainutlaatuinen ja tunnelmallinen ravintolaelämys.
Juurella on neljäntoista vuoden ajan rakentanut paikallisuuteen pohjautuvaa ruokakulttuuria. Ydinajatuksena on tarjota paikallista ruokaa ja osaamista, ja luoda ruokalista satokauden paikallisista raaka-aineista.
Ravintola vaihtaa ruokalistansa noin kahden kuukauden välein; helmikuussa tarjolla oli esimerkiksi blinejä, mätiä, poroa sekä kasvis- ja vegaanivaihtoehtoja. Vaihtuva menu edellyttää jatkuvaa ideointia ja itsensä haastamista.
“Hiljattain tuskailimme, kun emme löytäneet mistään kotimaista kampasimpukkaa. Sitten muistimme, että olemme joskus tehneet ahvenesta kampasimpukan tyylistä ruokaa. Sieltä idea sitten jalostui loppuunasti lautaselle”, yrittäjä Jani Unkeri myhäilee.
Miia Keski-Nikkolan ja Jani Unkerin yhteinen yrittäjäpolku sai alkunsa syksyllä 2011, kun he suunnittelivat uutta ruokalistaa silloisessa työpaikassaan Hotelli Lakeudessa Seinäjoella.
“Muistan hyvin sen illan, kun suunnittelimme Janin kanssa ravintola Matadorin ruokalistaa. Listojen laatiminen on meille luontevaa, koska osaamme ruokkia toistemme luovuutta. Siinä suunnittelun aikana jompikumpi heitti idean yhteisestä ravintolasta, ja tässä sitä ollaan”, Miia Keski-Nikkola muistelee käänteentekevää hetkeä.
Ravintolan perustaminen eteni nopeasti. Sopiva liiketila löytyi kahden kuukauden kuluttua.
Juurella avattiin maaliskuussa 2012. Kaiken keskiössä on asiakas. Keski-Nikkola toteaa, että asiakkaisiin suhtaudutaan kuin heidän kotiinsa tuleviin vieraisiin: Heitä kuunnellaan ja heistä pidetään huolta.
“Pelkkä laadukas ruoka ei enää riitä asiakkaan sydämen viemiseen, vaikka se olisi kuinka hyvää tahansa. Hyvät asiakaspalvelutaidot ovat olennainen asia, jotta palvelukokemus jää positiivisena muistijälkenä asiakkaalle, Keski-Nikkola sanoo.
Keski-Nikkola ja Unkeri ovat olleet ravintola-alalla jo vuosikymmenten ajan. He päätyivät ravintolayrittäjiksi eri reittejä.
Ilmajoella varttunut Keski-Nikkola opiskeli lukion jälkeen suurtalouskokiksi Lappajärvellä. Hän haki suurkeittiön sijaan työharjoitteluun ravintolaan, koska opettaja katsoi ravintola-alan sopivan hänelle paremmin.
“Pääsin 18-vuotiaana harjoittelijaksi Seinäjoen Hotelli-Vaakunaan. Olin siellä kokkina ja kävin välillä blokkaamassa yökerhossa. Tein lopulta pitkän uran Osuuskaupan puolella. Sain monipuolisen työkokemuksen ja paljon vastuuta”, Keski-Nikkola sanoo.
Unkerin äiti työskenteli Nurmon Essolla. Huoltamobaarin hektinen rytmi ja tunnelma teki häneen vaikutuksen jo lapsena.
“Kun kävimme veljeni kanssa moikkaamassa äitiä töissä, niin autoimme häntä hakemalla astioita pöydistä. Myöhemmin äiti perusti kioskin Nurmon keskustaan. Olin siellä viikonloppuisin töissä yläasteikäisenä. Kioskityössä minua viehätti asiakkaiden kohtaaminen”, Unkeri muistelee.
Unkerista piti tulla historianopettaja, mutta hän ei päässyt yliopistoon. Sen sijaan hän pääsi ravintolakouluun. Ravintolatyön yhteisöllisyys ja tekemisen meininki vei mukanaan ja hän tunsi löytäneensä oman juttunsa.
Keski-Nikkola ja Unkeri ovat työskennellee yhdessä yli 30 vuotta, ja yhteistä yrittäjäpolkuakin on takana neljätoista vuotta. Heitä luullaan jatkuvasti pariskunnaksi.
“Meillä taitaa olla enemmän yhteistä velkaa kuin omien puolisoidemme kanssa. Me olemme molemmat horoskoopeilta kauriita, ja kauriithan tulevat hyvin toimeen keskenään. Huomaamme myös erilaisuutemme. Miia on loppuvuoden kauris ja minä olen alkuvuoden kauris. Niillä on suuri ero”, Unkeri naurahtaa.
Keski-Nikkola toteaa, että yksin yrittäminen olisi liian raskasta, ja hän ei ehkä jaksaisi sitä.
“Joskus tuntuu, että tunnen Janin paremmin kuin oman aviopuolisoni. Tunnistamme ne päivät, jolloin kannattaa keskittyä tekemiseen, ei puhumiseen. Meillä on vahva keskinäinen luottamus. Osaamiskokemuksemme ansiosta pystymme peilaamaan asioita keskenemänne”, Keski- Nikkola kehuu.
Molempien lapset ovat mukana yritystoiminnassa. Janin poika Oskari on keittiömestarina ja Miian tytär Emmi tekee keikkatyötä yrityksen tarjoamissa catering-palveluissa.
Molemmat ovat taustayhtiön Oy Onnen Juurella hallituksessa. Juurella on kohdan nut haasteita. Erityisesti vuonna 2016 alkaneen Seinäjoen toriremontin aikana, jolloin kahden metrin päähän ulko-ovesta tehtiin suuri, 15 metriä syvä monttu.
Ravintolan asiakkaiden oli vaikea löytää ravintolaan ja se vaikutti liikevaihtoon. Moni toria lähellä oleva yritys lopetti toimintansa laajan remontin aikana, mutta Juurella-yrittäjät jaksoivat uskoa.
Remontin valmistumisen jälkeen kului vain muutama kuukausi, kun ravintolat suljettiin koronan takia.
Keski-Nikkola toteaa, että heitä yhdistää oikeanlainen pohjalainen periksiantamattomuus.
“Periksiantamattomuus ei tarkoita sitä, että tekee jääräpäisesti jotain, eikä kuuntele toisia. Jos tulee vastoinkäyminen, pysähdymme ja mietimme, että mitenkä tästä selvitään. Siinä kohtaa yhteinen kemiamme nousee esiin: emme jää liikoja spekuloimaan, vaan löydämme oikean suunnan tekemisen kautta.”
Juurella-nimi heijastaa hyvin yrityksen toimintaa ja viittaa paikallisen ruoan ja eteläpohjalaisen kulttuurin juurille.
Yrittäjien pitkä yhteinen työhistoria tuo mukaan myös ystävyyden merkityksen ja juuret. Juurella on luonut laajan lähiruokaverkoston. Ravintolalla on useita sopimustuottajia lähiseudulla. Lisäksi osa vihanneksista kasvatetaan itse.
“Välillä olimme todella ortodoksisia sen suhteen, että mitään raaka-aineita ei hankita Etelä-Pohjanmaata kauempaa. Nyt huomataan, että jos me haluamme pitää vähänkään laajempaa ruokalistaa, niin pysytään nyt sentään kotimaassa”, Unkeri linjaa.
Ravintolan salista on suora näköyhteys keittiöön. Se lisää luottamusta ja innostaa monia katsomaan ruuan valmistusta. Viimeksi kaksi pöytäseuruetta sai nähdä, miten siika sokerisuolataan. Ruokaravintolan pyörittäminen vaatii rutiineja päivittäisessä arjessa. Juurella-ravintolan jokainen työvuoro käydään ennakkoon läpi.
“90 prosenttia asiakkaistamme saapuu pöytävarauksilla. Silloin näemme sen työnpäivän, eli mihin kellonaikaan vieraat tulevat ja keitä on tulossa. Kun aloitimme uraamme, meillä oli jatkuva kiire, koska emme osaamme pedata ja varautua. Nyt meillä vanhoilla konkareilla on keinomme kiireeseen”, Keski-Nikkola naurahtaa.
Hän arvostaa ammattikoulun opettajan asiantuntemusta, joka auttoi häntä löytämään sopivan alan. Nykyisin hän kannustaa itse nuoria hakeutumaan alalle.
“Meidän nuorin työntekijämme Juho tuli Juurella-ravintolaamme viettämään 11-vuotissynttäreitään. Hän pyysi päästä käymään keittiössä. Hän kertoi ihaileva na Gordon Ramsayta, ja haluavansa kokiksi. Kannustimme häntä hakemaan kokkikouluun, ja nyt Juho on meillä töissä,” Keski-Nikkola kertoo.
Taantuma on iskenyt ravintola-alalle rankasti. Tämäkin vuosi näyttää haastavalta.
“Riemunkiljahduksia ei ole hirveästä, mutta alalla on paljon yrittäjiä, joiden luonteenpiirteeseen kuuluu usko tulevaan. Kaikki odottavat tästä vuodesta parempaa, ja että pahin pohjakosketus on takana”, Unkeri toteaa.
Juurella-ravintolan asiakaskunta on laaja. Viime vuosina kolmekymppisten pariskuntien osuus on kasvanut.
“Vuosikymmeniä on puhuttu, että fine dining kuolee, mutta ei se ole hiipunut. Sille löytyy aina oma asiakaskuntansa. Onneksi myös nuoret ihmiset innostuvat siitä, ettei korkeatasoinen ravintolakokemus ole pelkästään herrasseurueitten yksinoikeus”, Unkeri sanoo.
Yrittäjät korostavat, että henkilökunnan hyvä yhteishenki ja työstä nauttiminen näkyvät myös asiakkaille ravintolassa.
“Vaikka työ on toisinaan raskasta ja ollaan hampaat irvessä, niin on tärkeää muistaa, että juuri asiakkaat tekevät päivistämme merkityksellisiä. Vieläkään ei ole ollut kahta samanlaista päivää. Olemme tutustuneet ihaniin ihmisiin ympäri maailmaa. Eihän tätä parempaa ammattia ole edes olemassa”, Keski-Nikkola toteaa lopuksi.
Kuva: Tuukka Kiviranta
Haastattelu: Jouni Hirn